JanneHeikkinen11

Kirja-arvio: Garri Kasparov & Mig Greengard: Talvi lähestyy (2015)

Kirja-arvio: Garri Kasparov & Mig Greengard: Talvi lähestyy - Vladimir Putin ja vapaan maailman viholliset (2015) suom. Risto Mikkonen

Pääkirjoittaja Garri Kasparov (s. 1963) on venäläinen entinen shakin maailmanmestari ja nykyinen ihmisoikeusaktivisti, joka on seurannut kotimaansa politiikkaa Neuvostoliiton ajoilta saakka ja ottanut osaa Venäjän oppositioliikkeeseen. Nykyään hän asuu Yhdysvalloissa, koska ei voi omien sanojensa mukaan Venäjän presidentin poliittisen vainon vuoksi kotimaahansa enää palata.
Teoksessa kuvataan Vladimir Putinin nousua Venäjän presidentiksi ja käydään läpi hänen toimintaansa presidenttinä. Putinista saa tämän teoksen mukaan kuvan vaarallisena valtiojohtajana. Kasparov puhuu Putinista Venäjän diktaattorina tai mafiapomona. Syytökset ovat erittäin kovia, mutta perustelut vaikuttavat loogisilta.

Teos antaa mielenkiintoisen läpileikkauksen kylmän sodan jälkeiseen aikaan Venäjällä ja käy läpi monia yksityiskohtaisiakin itsenäistymisen aikaisia ja jälkeisiä hetkiä, joilla on ollut oma merkityksensä Venäjän yhteiskunnan muutoksessa. Putin alkoi Kasparovin mukaan presidentiksi tullessaan tuhota Boris Jeltsinin 1990-luvulla luomaa orastavaa demokratiaa järjestelmällisesti haluamaansa autoritääriseen suuntaan.

Mielenkiintoista kirjassa olivat lukuisat syytökset länttä kohtaan siitä, että miksi Putinin toimintaan ei ole reagoitu tarpeeksi ajoissa ja tarpeeksi kovalla kädellä. Putin ei ollut aina niin vahva, kuin nykyisin on ja häneen olisi voinut vaikuttaa aiemmin, jos näin olisi todella tahdottu.
Vladimir Putin ei Kasparovin mukaan kunnioita muuta kuin voimaa ja länsijohtajien toiminnan epäjohdonmukaisuudet sekä Lännen ”äärimmäinen huolestuneisuus” Venäjän hallinnon härskiä kansainvälistä normistoa rikkovaa toimintaa kohtaan ei Putinia kiinnosta juuri lainkaan.

Kirjan perusteella mm. Barack Obama ja Hillary Clinton ovat olleet erittäin heikkoja vapaan maailman johtajia Putinin toimintaa vastaan. Tämä perustellaan melkoisen hyvin ja itsekin jäin miettimään, että oliskohan jotkin asiat voitu toteuttaa huomattavasti jämäkämmin. Yksi noloimpia hetkiä Yhdysvaltain ja Venäjän suhteissa viime vuosina on Kasparovin mukaan ollut Hillary Clintonin luovuttama ns. Reset-nappula Venäjän ulkoministeri Sergei Lavroville vuonna 2009 Genevessä, jolla maiden välit saataisiin symbolisesti palautettua hyviksi, kuin taikaiskusta. Tällainen ulkopoliittinen käyttäytyminen maailman ainoalta supervallalta, demokratian edistäjältä, Putinin hallinnon edessä näytti hyvin nöyristelevältä, vaikka juuri edellisenä vuonna 2008 Venäjä oli tehnyt invaasion Georgian itsenäisen territorion sisälle ja rikkonut näin raskaasti kansainvälistä lainsäädäntöä. Venäjän jo silloin heikosta ihmisoikeustilanteesta puhumattakaan. Tällaista taustaa vasten Reset-nappulan lahjoittaminen virallisessa tilaisuudessa tuntuu ainakin näin jälkikäteen hyvin oudolta.

Kirjan tyyli on paikoin hyvin ironinen ja sarkastinen, josta itse lukijana pidin. Teoksessa selostetaan lukuisia esimerkkejä, jotka antavat Venäjän hallinnosta täysin rikollisen kuvan, jota entiset KGB:n upseerit pyörittävät. Valtion toiminta on Kasparovin mukaan ollut välillä niin absurdin laitonta, että kertomukset lähentelevät välillä värikkäällä kielenkäytöllä höystettynä jopa parodian rajoja.

Boris Jeltsinin asema ja suuri merkitys kokonaisuudessa, hyvässä ja pahassa, oli minulle paikoitellen yllätys. Muistan, kun Putin valittiin ensimmäistä kertaa Venäjän presidentiksi. Jeltsinille oltiin naureskeltu jo useita vuosia ainakin Suomen mediassa ja uusi mies vaikuttikin jämäkältä sekä skarpilta edeltäjäänsä verrattuna. Ei olisi välttämättä kannattanut naureskella. Putin jos olisi noudattanut Jeltsinin politiikkaa, Venäjästä olisi todennäköisesti tullut Kasparovin mukaan demokraattinen valtio, jossa ihmisoikeudet olisivat toteutuneet. Valitettavasti Boris Jeltsinistä muistetaan nykyisin lähinnä alkoholismi ja tankin päällä puheen pitäminen vallankaappausyrityksen yhteydessä Moskovassa vuoden 1991 elokuussa. Minusta on hyvä, että kirjassa tehdään suuri ero Venäjän hallinnon ja Venäjän kansan välille. Kansaa pidetään uhrina. Teos on kokonaisuutena mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä. Värikynää voi olla tapahtumien selostuksissa käytetty, mutta harva teos tietenkään täysin objektiivinen onkaan. Suosittelen kirjaa jokaiselle Venäjän ja itäisen Euroopan lähihistoriasta (sekä tulevaisuudesta) kiinnostuneille. 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän tuominenanttijuhani kuva
Antti Tuominen

Olen lukenut Garrin aiemman kirjan, joka koski pelkästään shakkia. Siinäkin mestari kritisoi politiikkaa, tosin vain sitä, mitä tapahtui shakin ympärillä. Elettiin vielä kommunistisen puolueen aikoja, Karpov oli vanhoillisten kommareiden mielestä oikea maailmanmestari, mutta Gorban väki suosi Garria.

Garri sanoi itsestään että hän ei tule koskaan häviämään a) tietokoneelle b) naiselle. Tietääkseni molemmat ennusteet menivät pieleen. Nyt hänellä on toisenlainen shakkipeli menossa Putin&kumppaneiden kanssa. Ennustan että tämän pelin Garri häviää.

Toimituksen poiminnat