JanneHeikkinen11

Ramaphosa ruorissa - muuttuiko Etelä-Afrikassa yhtään mikään?

Etelä-Afrikassa haasteita riittää. Onnistuuko Ramaphosa korruption kitkemisessä?

Cyril Ramaphosa (s. 1952) valittiin Etelä-Afrikan viidenneksi presidentiksi tämän vuoden helmikuussa edeltäjänsä, saman puolueen edustajan Jacob Zuman jouduttua eroamaan tehtävästään korruptiosyytösten ja puolueensa ANC:n (African National Congress) voimakkaan sisäisen painostuksen vuoksi. Itse hän väitti Etelä-Afrikan paikallisvaalien kampanjatilaisuudessa vielä hiljattaen marraskuussa, että erosi siksi, koska halusi pelastaa puolueensa. Hänellä tuskin kuitenkaan oli mitään muuta vaihtoehtoa kuin erota.

ANC on ollut apartheid-hallinnon jälkeen vuodesta 1994 yhtäjaksoisesti Etelä-Afrikan hallituspuolue ja tavoitteena on voittaa parlamenttivaalit myös ensi vuonna yli 50%:n ehdottomalla enemmistöllä.
Painavatko kuitenkin ANC:n johtajien skandaalinkäryiset viime vuodet niin paljon ensi vuoden vaaleissa, että puolue menettäisi enemmistöasemansa Etelä-Afrikan kaksikamarisessa parlamentissa? ANC:n kannatus on tällä hetkellä niinkin alhainen kuin 62 %. Tilanne on mielenkiintoinen sikäli, että kaksi suurinta ANC:tä uhkaavaa puoluetta, pääoppositiopuolue DA (Democratic Alliance) ja EFF (Economic Freedom Fighters) ovat molemmat olleet viime kuukausina negatiivisessa julkisuudessa. Erityisesti Kapkaupungin ympäristössä suosittu DA-puolue ajautui sisäiseen riitelyyn, jossa Kapkaupungin silloinen pormestari Patricia De Lille oli syytösten mukaan muun muassa ylittänyt toimivaltaansa hyödyntäen julkisia varoja yksityisiin menoihinsa. Hän erosi lopulta tämän vuoden lokakuussa puolueestansa ja pormestarin tehtävästä.
Kolmanneksi suurinta, populistista EFF-puoluetta syytetään Etelä-Afrikan mediassa laittoman rahan vastaanottamisesta.

ANC:n sisäinen vasemmistoblokki ja EFF ovat kuitenkin ehdottaneet merkittäviä muutoksia valtion resurssien jakamiseen ja tämä voitaneen nähdä uhkana ANC:n menestykselle ja enemmistöhallituksen muodostamiselle.
Tilanne ei siis ole missään tapauksessa optimaalinen millään näistä Etelä-Afrikan kolmesta suuresta puolueesta ja onkin mielenkiintoista nähdä, kuinka raskaita korruptiosyytöksiä puolueet tulevat toisistaan vaalikampanjoinnissa ensi kevään kuluessa esittämään.

Cyril Ramaphosa on virkakautensa ajan vakuutellut kitkevänsä syvälle juurtuneen korruption maastansa ja hän onkin jo antanut potkut usealle hallituksen ministerille ja valtioyhtiöiden johtajille vauhdittaakseen investointeja maahan. Sijoituksia ja ulkomaista rahaa todella tarvitaan, sillä maa on lamassa.
Edellisen kerran viime viikon sunnuntaina Ramaphosa otti korruption vastaisen taistelun esille konferenssissa Johannesburgissa, jossa hän julisti, että ”Etelä-Afrikka on pian korruptiosta vapaa”. Ramaphosan tehtävä on kaikkea muuta kuin helppo, sillä missä tahansa korruption riivaamassa hallinnossa on ¨tietenkin merkittäviä tahoja, jotka nimenomaan hyötyvät vallitsevasta tilasta. Näyttää kuitenkin siltä, että toimiin ollaan ryhdytty tosissaan, ja ongelmalle aiotaan tehdä jotain. Suuria skandaaleita Ramaphosan kohdalle ei ole vielä sattunut, mutta yritys joka lahjoitti rahaa Ramaphosan presidentinvaalikampanjaan, on jäänyt hiljattaen kiinni korruptiosta. Ramaphosa joutuu maksamaan n. 30,000 euroa kampanja-avustuksia takaisin. Tämä on epäilemättä erittäin noloa presidentille, jonka politiikan keihäänkärkenä on ollut juurikin korruption vastainen taistelu. 

Etelä-Afrikka on luonnonvaroiltaan yksi maailman rikkaimpia maita, mutta ongelmat ovat massiivisia.
Suurtyöttömyys, eriarvoisuus, epätasa-arvo ja kasvava inflaatio heikentää entisestään jo maan valmiiksi heikkoa taloustilannetta. Maan valkoinen väestö, joita on alle 10% kokonaisväestöstä, omistaa suurimman osan Etelä-Afrikan viljelymaista. Viime aikoina tehdyn tutkimuksen mukaan jopa kahdeksan kymmenestä 9-vuotiaasta lapsesta ovat maassa lukutaidottomia. Nämä kaikki seikat ovat syitä siihen, että rikollisuustilastot ovat Etelä-Afrikassa hyvin surullista luettavaa. Rakenteellisen korruption kitkeminen tai edes vähentäminen auttaisi tilannetta valtavan paljon. Aika näyttää, lunastaako presidentti Cyril Ramaphosa suuret lupauksensa.

Toivo elää, mutta Nelson Mandelan toivomaan yhteiskuntaan on sateenkaarivaltiossa vielä pitkä matka.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

Toimituksen poiminnat